Päätettyään kurjat treffinsä scifi -hullun postinjakajan kanssa, Jana ryhtyi selailemaan kaikessa rauhassa päivän lehteä. Aluksi hän luuli kuvitelleensa saadessaan tuntemuksia siitä, että joku tarkkaili häntä. Pian hän kuitenkin huomasi ennustaja Mystical Chrystalin vakoilevan häntä hänen omasta ikkunastaan.



Tuohtuneena Jana meni pihalle selvittämään mitä eukko oikein nuuski hänen nurkissaan. Tämä oli erittäin harmistunut jäädessään kiinni, mutta myönsi olleensa vain utelias. Hän oli halunnut tarkistaa, oliko Jana ottanut nuoren postellijoonin vällyjensä lämmikkeeksi.



Jana meinasi huomauttaa, ettei hän ollut sellainen tyttö ja että postelijooni sattui olemaan erittäin lyhytkasvuinen, babyface, aikuinen mies, mutta antoi asian olla, todettuaan itselleen, ettei muistanut millainen tyttö oli, eikä hänellä ollut keltatakki Vilin iästä minkäänlaisia faktoja kerrottavanaan. Sen sijaan hän pyysi eukolta uutta treffiseuraa, kerta hän nyt täällä oli. Janasta tuntui, että hän voisi viihtyä muusikon kanssa.



Pitkin hampain Chrystal suostui auttamaan naista. Häntä närkästytti se, että hänen väitettiin olleen väärässä parinvalintojen suhteen.



Bugin vallassa ennustaja kuitenkin jätti miehenetsintätoimet kesken heti maksun saatuaan ja suuntasi kauemmas hämmentyneestä Janasta.



"Mitäs tämä nyt on olevinaan?!" ennustajaa seurannut Jana tiedusteli. "Missä mies?".
"Olen pahoillani lapseni, mutta voimani eivät toimi päiväsaikaan. Aurinko ehti juuri nousta."
"Potaskaa..." Jana mumisi äkeissään. Ennustaja kieltäyti palauttamasta rahojakaan takaisin, siitä seuraisi kuulemma kamala kirous.



Jana tuumasi löytävänsä miehen iteselleen ominkin voimin. Hän suuntasi kohti kaupungin keskustaa ja toivoi törmäävänsä ostosten lomassa johonkuhun komeaan laiheliiniin (hän ei pitänyt lihaksia miehillä viehättävänä).



Miehen sijaan hän huomaisikin ystävänsä Immen tahkoamassa flipperiä onnesta soikeana. Hän päätti maksaa ostoksensa äkkiä ja mennä sitten tervehtimään ainoaa kamuaan, minkä johdosta he Janan päässä jo olivat BFF.



Jana huusi Immelle kovaan ääneen pari supernoloa vitsiä, hyppeli kuin jänis hänen luokseen ja valutti kuolaa hänen kädelleen. Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Impi kääntyi ja paljastuikin epä-Immeksi naiseksi, jolla oli vain samanlainen huntu päässä.
"Olen niin pahoillani, luulin sinua toiseksi!" Jana yritti paikata tilannetta, mutta häpeä oli ylitsevuotavaa. "Voisimmeko olla silti ystäviä?"



Nainen nauroi remakasti ja totesi, ettei Jana käytös ollut muuta kuin piristänyt hänen tylsää päiväänsä (ja nolannut tietnekin tämän itsensä julkisesti absoluuttisesti. +hän ei halunnut Janan ystäväksi.















Kun Jana huomasi takataskustaan puuttuvan kaikki kolikkonsa, hän tunsi ansainneensa Silmänkääntäjän temppuilun. Mitäs oli ollut tyhmä.





Kun hän huomasi koko lompakkonsa kadonneen hän tahtoi piestä Silmänääntäjän sairaalakuntoon ja tanssia sitten hänen kipsatun naamansa päällä korkokengillä kadulla niin, että simit voisivat heitellä rahojaan esitykselle niin kauan, että Jana saisi omaisuutensa takaisin.



Jana päätti vielä pistäytyä salaisessa keittiössä, jonne itse Ringa kettunen oli hänet kutsunut. Ringa oli ruoanlaittokerhon puheenjohtajan. Janan harjoitellessa kokkailua ystäviään varten lihavoileipä episodin jälkeen, Ringa oli vaistonnut jonkun kiinnostuksen ruoanlaittoa kohtaan kohonneen ja soitti heti Janalle (vaistot keroivat myös kiinnostuneen simin puhelinnumeron, virhemarginaali oli vain 0,05%).



Salaisessa keittiössä Jana ilahtui näkemästään. Ostarilla ei miehiä ollut näkynyt, mutta täällä kaksilahkeisia oli kaksi kappaletta! Keittiöllä järjestettiin ruokakisa, jonka tuomarina toimi miekkonen.



Kun Jana kuuli, että söpö paarimikko miekkonenkin osallistuisi kisaan, hän oli valmis pistämään parastaan ja haastamaan muut kilpailussa!



Tuomari mietti kauan voittaisivatko Janan joulupiparit vai baarimikon murot. Ringan hummeriannos vaikutti heti hyvin alaluokkaiselle ja helpolle ruoalle. Baarimikko oli kova höpöttämään ja tuomarin mietiskelyn aikana ehti kertoa ummet ja lammet muroista ja itsestään.



"Nimeni on Herkko", hän julisti ylpeänä, kuin olisi jo kisan voittanut. Ringaa ei Herkkoilut kiinnostanut, mutta Jana tunsi poskiensa punehtuvan aina, kun mies osoitti huomiota häntä kohtaan.
"Tiesitkö, että ensimmäiset murot keksittiin Pariisissa, rakkauden kaupungissa?" Herkko valehteli flirttaillen.



Tuntien odottelun jälkeen tuomari ilmoitti, ettei osannut päättä. Murot ja piparit olivat liian paha vastus toisilleen. Kilpailusta oli sitä paitsi puuttunut yksi osallistuja, eikä se ollut sääntöjen mukainen. Herkko paineli saman tien takaisin tisksinsä taakse ja Jana kiljui vihaisena (hänellä oli ollut kamala vessahätä).



Kun tuomari ei korvaansa lotkauttanut kiljunnalle, Jana siirtyi Herkon tiskin taa ja kävi kiihtyneen keskustelun hänen kanssaan. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että tuomari oli ollut tosi tyhmä.



Janalla alkoi päivä olla pulkassa ja hän tilasi taksin lähteäkseen kotiin.



Ennen taksin saapumista Jana ehti vielä törmätä hirveän hyvään noitaan.



Hän katsoi haltioituneena, kun tämä lumosi ilman kimaltelemaan. Kimalteleva jäbä oli hänen mieleensä, muttei tutustumiselle ollut aikaa, sillä kärsimätön taksi saapui tienvarteen pilaamaan maagisen hetken.



Kotona pihalle odotteli, kukapa muukaan kuin, Mystical Chrystal, ystävien kesken Marianne Kontio.



Chrystal tarjoutui etsimään Janalle jälleen siippaa. Hän kertoi juoneensa Mehukattia, joka monesti palautti hänen voimansa. Tämä sai kaikki epäilyt haihtumaan Janan mielestä, joten hän suostui taa själleen yhteen huijaukseen.



"Taidan todella olla hyväuskoinen..." hän irvisti ja juoksi äkkiä rumaa vanhusta karkuun sisälle.



Jana päätti kutsua Immen viettämään kanssaan iltaa seuraavana päivänä töidensä jälkeen. Hän halusi kertoa hänelle kaiken päivän tapahtumista (miinus nolot asiat); postimiehestä, noidasta ja baarimikosta.



Impi tulikin mielellään kylään, vaikka näyttikin yhtä surulliselle kuin aina. Jana aloitti heti vaahtoamalla ensin ihanasta Herkosta.



"Ja tiedätkös", hän kuiskasi, "hän taitaa olla rakkaus menneisyydestäni!".
"Mistäs moisen tiedät!" Impi kysyi ihmeissään.
"Maalaus, jota olen alitajuntani ohjaamana tehnyt, alkaa todella muistuttaa juuti häntä!"
 Jana kertoi tohkeissaan.



(^ muistuttaa Herkkoa)



"Hän saattaa olla minulle juuri se oikeia", Jana kihisi kuin pikkutyttö. "Nyt vain etsitään sinulle mies ja pidetään tuplatreffit!"
"No minulla tavallaan jo onkin..." Impi totesi surullista hymyään hymyillen.



Sisällä naiset olivat pakahtua innosta, sillä Herkko oli ottanut Ringalta Janan numeron selville ja soitti nyt hänen lankapuhelimeensa!
"Totta kai voin lähteä kanssasi joku päivä ostamaan muroja!" Jana yritti myöntyä viileästi, mutta hänen äänensä oli kireä kuin viulun kieli.
"OMG", Impi sanoi myötäilosta ystäväänsä kohtaan.



Puhelun päätyttyä Jana muisti näkemänsä huntu-naisen. Hän kertoi asiasta Immelle (hieman pelkistetympänä versiona) ja kysyi oliko nainen toiselle jotain sukua.



"Kenties", Impi sanoi. Hän meni jotenkin vaikeaksi. "Kaikilla sukuni naisilla on huntu".
"Mehän voisimme kutsua heitä joskus kylään!" yksiystävinen Jana innostui.



"Niin, mutta minun täytyy lähteä", Impi sanoi, kuin lähtö olisi automaattinen seuraus aina sukuun liittyville keskusteluille.
"Onnea huomiseen työpäivään!".

***



Onnen toivotus tuotti tulosta, sillä seuraavana päivänä Jana ylentyi töissään taustatanssijaksi. Hän siisti hieman kotiaan ja osti sinne uusia huonekaluja. Sitten hän kokkasi parhaan ruoan mitä osasi (muroilla kuorrutettua possua) ja soitti Herkolle.



Parhaat vaatteet päällään Jana odotteli miehen saapumista. Hän teki juuri viime hetken viimeistelyjä meikkiinsä, kun ulko-ovi kävi.



"Herkko!" Jana henkäisi ja tunsi perhoset vastassaan.
"Mo! Häivyhän pihalle, minulla on vähän vessa-asioita. Kaverini Ringa odottelee siellä, voi jutella hänen kanssaan", Herkko tervehti reippaasti ja ajoi Janan ulos.



"Hehheh, ei minulla ole edes oikeasti pissahätä!" housut jalassa pöntölle istahtava Herkko naureskeli.



Ulkona seisoi kuin seisoikin Salaisen keittiön Ringa. Pettyneenä siitä, ettei Herkko tullutkaan yksin, Jana huokaisi ja lampsi naisen luo.



"Hei taas Jana! Miten ruoanlaittoharrastus etenee?" Ringa tervehti.
"Hyvin... Tein teille illalliseksi possua", Jana teeskenteli tienneensä toisestakin vieraastaan.



"Luuletko, että sinusta olisi tuoamriksi seuraavaan ruoanlaittokisaan? Edellinen oli niin.. ääliö..." Ringa kysyi Janalta.
"Oletko tosissasi?!" Jana kysyi innoissaan.
"No en! Eihän me toista ääliötä tuomariksi voida ottaa", Ringa naurahti ja hymyili sitten viehkosti. Jana ei ymmärtänyt oliko hänelle auottu tahallaan päättän vai vitsailtu huonosti, mutta hän joka tapauksess apiti Ringasta hetki hetkeltä vähemmän.



Kun naiset menivät sisälle taloon ja Jana suuntasi jo kyljysten luo, hän ei voinut olla kuulematta miten Ringa vouhotti Herkolle kovaan ääneen:
"Hänen täytyy olla avaruudesta... Marsista ehkä? Hän on niin outo!".
Jana ei kyennyt tajuamaan miksi kaikki jankuttivat hänelle tuota avaruus-potaskaa.



Janaa alkoi hävettää häne romanttiset kynttilänsä, jotka hän Herkkoa ja tätä iltaa varten oli käynyt ostamassa ylennysrahoillaan. Ruokapöydässä Ringa lörpötti vielä lisää tuomareista ja kilpailuista ja kuinka sen johtoon tarvittaisiin joku Fiksu ja kaunis henkilö.



Herkko oli osallistunut ruoanlaittokisaan useasti ja hänellä ja Ringalla oli paljon yhteisiä juttuja ja inside-läppää. Janasta alkoi tuntua, että näiden kahden välillä oli jotain ja häntä alkoi hävettää ja suututtaa yhä enemmän.



Lopulta Janan mitta tuli täyteen. Hän nousi pöydästä ja alkoi puhua äänekkäästi Ringan päälle siitä, kuinka hyvää tomaattikeitto oli.
"Oi! Niin se on, se on!" Herkon silmissä syttyivät tähdet. "Ja murojen kanssa! Mmm..."



Ringa katsoi Herkkoa vihaisesti, kuin tomaattikeitto olisi hänelle kovinkin arka aihe. Sitten häne paineli hyvästejä jättämättä ulos.



"Anteeksi, hän on aina vähän tuollainen... Tomaattiallergia", Herkko pyyteli Ringan puolesta. "Oikeastaan, otin hänet kyllä mukaan vain, koska minua jännitti tapaamisesi", hän lisäsi vielä syvään huokaisten.
"Niinkö?!" Jana kysyi. Hänen mielialansa alkoi äkisti kohota.
"Minä tuota... olen kiinnostunut sinusta", Herkko sai lopulta sanottua.



"No, lähtisitkö kanssani sitten ihan oikeille treffeille?" Jana kysyi hymyillen ja tarttui miestä kädestä. Herkko nyökkäsi silmät tuikkien. Kaikki kiitos tomaattikeitolle!



Ja kuin sineitöidäkseen tapailunsa virallisesti alkavaksi, molemmat kääntyivät yhtä aikaa kohti murokuorrutteisia possunkyljyksiä ja nuuhkivat hyvää tuoksua autuaina keuhkoihinsa.



Tuntuipas lyhyelle osalle! Ja nopealle kirjoittaa! Toivottavasti piditte siitä! Jälleen risut ja ruusut ovat tervetulleita! Ensi osaan sitten!